Tavoittelen veistosta, joka ei ole staattinen blokki vaan jotain vapaampaa. Sellaista teosta, joka on ilmava, muttei kuitenkaan hajoa tilaan katsojaa ympäröiväksi installaatioksi. Haluan veistosteni olevan selkeitä objekteja, muttei kuitenkaan visuaalisesti pysähtyneitä vaan barokkisen dynaamisia ja kimurantteja.

Käytän niiden tekemiseen monia materiaaleja – pääasiassa terästä, puuta, pultteja ja muttereita. Kokoan veistokset pienemmistä kappaleista ja lopputulos syntyy osien summana. Joskus osia on vain pari, toisinaan niitä on satoja ja teoksen ydin on rakenteellisuuden ja toiston näyttämisessä.

Muodot teoksissani ovat orgaanisia – pallukoita, kippuroita, aaltopintoja, laskoksia, lerpakkeita, haarakkeita. Orgaanisten muotojen ja toiston käyttämisen avulla pyrin sisällyttämään teoksiini näkemyksen luonnosta muutostilana ja sen kyvystä tuottaa jatkuvasti uusia ilmiöitä.

Teokseni eivät ole havaintoja luonnosta vaan ikään kuin kuvia sellaisesta naturalistisesta ajattelusta, jossa kaikki maailmassa käsitetään luonnoksi.

Kootessani veistoksia koetan pitää yllä leikkimielistä kokeilua ja variointia ja antaa tilaa sattumalle. Sitä tehden uusia juttuja syntyy lähestulkoon helposti. Valmis veistos on pysäytyskuva jatkuvasta kokeilevasta purkamis- ja kokoamisleikistä.

Jotenkin näin ”se” ehkä tapahtuu maailmassa muutenkin. Luonnossa samat muodot toistuvat loputtomasti pienin variaatioin. Kun pienet muutokset kasaantuvat seuraa suuria muutoksia. Samat osat voivat liittyä yhteen äärettömän monella tavalla muodostaen loputtomasti uusia yhdistelmiä.

-Antti Immonen